Vähänkö mulla oli taas mahtis koira! Alkupätkän suoraan eteenpäin tuli aivan täysiä. Kiipesi A:lle kuin oikeat agikoirat ja tuli alas varovasti, vaikka mä odotin jo putkella. Mä annan sen tehdä juoksukontaktit, kun se ei yhtään kertaa koskaan ole tehnyt mokaa.

Putkeen meno on edelleen ongelma, pitää käskeä kahdesti. Mutta kun tajuaa sinne mennä, ulos tullaan sitten täysiä! Se täysiä ei tässä tapauksessa ole mikään hurja vauhti.

Mutta se varsinainen ylpeyden aihe. Aidat ja niiden kiertely ja kaartelu. Mä en tiedä, mistä toi koira on vahingossa oppinut hyppäämään siltä puolelta, mistä mä haluan sen hypätä. Ohjatahan mä en osaa tippaakaan, mutta silti se kiertää ja hyppää, kun käsketään hypätä.

Toinen ikuisuusongelma on irtoaminen. Jos mä en ole menossa aidan taakse, koirakin pysähtyy. Kyllä se hyppää, kun käskee hypätä. Mutta sitä se ei tee, että käskisin hypätä ja se hyppäis jäämättä odottamaan mua. Se myös pysähtyy, jos mä ite jarrutan. No ehkä tollanen hidas ohjausta koko ajan seuraava otus on kuitenkin helppo tämmöselle aloittelijalle.