Aamulla pitää soittaa autosähköön ja varata aika startin vaihtoon. Kyllä se nyt on rikki ja vaatii korjausta. Sillä ei nyt huristella ohjattuihin harjoituksiin auratuille kentille.

Täällä piti olla arkitokoa tänään kolmelta, mutta ei siellä muita näkynyt lisäkseni. Ilmeisesti kaikki muut ohjaaja mukaan lukien säikähtivät lumituiskua. No meni se ihan lenkkeilyn kannalta. Tällä kertaa loppui kunto emännältä ikä koiralta. Yhteensä reilun tunnin tarpominen auraamattomilla teillä parin kymmenen sentin hangessa veti kyllä mehut molemmista.

Reippaasti Sakke kyllä käveli. Vähän alkumatkasta taas lyyhäsi perässä ja kokeili, käännynkö takaisin vai enkö. Takaisin tultiin rantaa myöten ja intoutui jopa vähän kiihdyttelemään irti päästessään. Muuten ois voitu kävellä koko matka jäätä myöten ja könytä vasta melkein pihassa ylös, mutta siellä oli yks liiankin tuttu porukka koiransa kanssa. En viittinyt mennä sekaan, kun ne ei sitä koiraansa hallitse yhtään ja sitä elukkaa mä jopa pelkään. Sekarotuinen mali, joka pitää todella pahaa ääntä ja hyökkii kohti. Ei huvita kokeilla, tekeekö se oikeesti jotain.

Naapuri tuli pihalla vastaan ja se oli Sakelle ihan uusi tuttavuus. Kerran sille piti haukahtaa, mutta sitten oli heti kaveria. Jospa vieraille ihmisille räyhääminen vähitellen loppuis. Ohittaa kyllä hienosti kenestäkään mitään välittämättä, mutta sellaset vieraat on hankalia, joiden kanssa pysähdyn juttelemaan.

Mulla on joku raitisilma myrkytys. Väsyttää ihan kauheesti, eli pitää ottaa päikkärit.

Ystäväni tulee todennäköisesti perjantaina muutamaksi päiväksi. Saapa nähdä, miten se viikonloppu menee. Valitettavasti ystäväni vähän pelkää koiria, varsinkin tollasia hiukan arvaamattomia. Ja pöljä poika käyttää tilaisuutta hyväkseen, reipas poika on ihan kiltisti. Saapa nähdä, kumpi moodi on päällä.