Päästiin tänään agilityyn ja otin Pöksynkin mukaan. Ei kai se reissu nyt ihan perseelleen mennyt, mutta tuntui kuin oisin ollut ihan unessa ja koirakaan ei viittinyt edes erityisesti yrittää. Molemmat sählättiin enemmän kuin tarpeeksi.

Ensin tuntui ylivoimaisen vaikeelta hypätä pöydälle ja laskea perse maahan. Hyppäsi kyllä, mutta samoin tein toiselta puolelta alas. Kyllä se jossain vaiheessa tajusi, että istu on istu pöydälläkin.

Vieressä oli okseri. Ei mitään intoa vapaaehtoiseen yli hyppäämiseen vaan kiersi perässä toiselle puolelle. Kyllähän mä sen sain siitä hyppäämään, kun ite kävelin riman viereen. Kauempaa yrittäessä kiersi tietysti perässä. Hyppäsi kuitenkin reippaasti yli, eikä yrittänyt seisoskella riman päällä.

Ensimmäistä kertaa kokeiltiin keinua. Se meni ihan hyvin. Kiipeää innokkaasti, eikä saanut mitään slaagia toisen pään laskusta, lopussa on taas vauhtia ihan hirveesti. Laskukontaktin päähän istuminen taitaa olla täydellinen mission impossible. Ei oo onnistunut yhtään ainutta kertaa sen paremmin puomilla kuin nyt keinullakaan.

Pujottelu alkoi jo etäisesti muistuttaa pujottelua. On tajunnut homman idean, mutta oikoo välejä makkaran toivossa. 6 väliä menee ihan kohtuullisesti.

Putkeen ei ois viittinyt mennä ollenkaan. Osaa sen kyllä, mutta helpompihan se on kääntyä takaisin ja tulla perästä kerjäämään.

Pöksykin osallistui vähän. Hyppäsi pari kertaa esteen yli. Vihdoin korvien välissä oli jotain liikettä ja tajusi, että riman yli pitää oikeasti hypätä. Pujottelussa Pöksy oli heti luonnonlahjakkuus. Kiersi kaikki 12 keppiä ensimmäisellä yrittämällä. Putkeenkin älysi mennä, kun toinen piti narusta kiinni ja minä huutelin toisesta päästä. Muuten riehui narussa, repi jokaisen luo ja korvia ei ollut päässä ollenkaan. No tollasta se aina on. Ei sen kanssa voi mennä mihinkään ohjattuun ryhmään, kun se kuvittelee, että ne muut koirat on tuotu hälle leikkikavereiksi.