Eihän kesken hiihdon maailmacupin voi lähtee ulos treenaamaan! Päivittäisen vartin voi hoitaa sohvalta. Hain nameja taskuun ja käskytin vuorotellen "istu"ja "maahan". Meni oikein mallikkaasti ja tekniikasta olis jokainen evl-treenaaja kateellinen. Koira ei liikkunut senttiäkään. Se nosti etupään tai laski sen. Kun opettais sen vielä seisomaan...

Päivän paras sattui, kun namit loppui... Kokeilin vielä kerran, josko se menis maahan ilman namia.... "Maahan"  Koira kaatui kyljelleen ja laittoi silmät kiinni :D Meinasin pissata housuun, kun räjähdin nauramaan!

Veti aivan täysiä sikeitä, kun tulin suihkusta ja laitoin vaatteita päälle. Vissiin taas (vahingossa) säikäytin Saken, kun murahti mulle aika isoon ääneen. En edes ehtinyt ärähtää, kun keräs luunsa ja painui koppiin.

Murahtelu lienee niin pinttynyt tapa, ettei siitä helpolla pääse. Mutta näköjään kasvatuksella siihen voi liittää jatkotoimintoja, kuten koppiin menemistä ilman rähjäämistä (tai aikaisemmin huutamista). Murahtelu tuntuu olevan niin automaattinen reaktio, etten mä edes siihen enää reagoi, jos en meinaa istua päälle, ääni ei ole poikkeuksellisen suuri (->koppiin) tai jahtaa kissaa (->koppiin). Murahtelu ei kiinnosta enää edes kissaa.

Louskuttihan se yhtenä päivänä hampaitakin, kun otin suoraan suusta roskan pois paljain käsin. Ei uskaltanut purra, vaikka vähän yrittikin hyökkiä.  Hampaitakin saa louskuttaa, kun louskuttaa jossain muualla kuin olohuoneessa, makkarissa tai keittiössä.  Eli omassa kopissa!