Illalla istuttiin tyttöjen kanssa ja ommeltiin liivejä. Oli taas älyttömän kivaa hyvien tyyppien kanssa. Ihan koko liiviä en illalla saanut valmiiksi. Äsken hurautin sen loppuun. Kaikki nyörit ja heijastimet puuttuu vielä. Jotain koristettakin tuohon voisi ajatella. Nyt se näyttää vihreältä säkiltä, mutta kyllä se tarkoituksensa täyttää. Kun muistais vaan vetää sen päällensä ulos lähtiessä, eikä vaan vanhasta tottumuksesta tunge makkaran paloja takin taskuun. Ne onkin seuraavana päivänä aina yhtä miellyttävä yllätys.

Samalla vaivalla ompelin yhden kevyemmän manttelin, kun päälykangasta jäi. Vuoreksi saksin fleecen, joka on ollut menossa roskiin jo monta kuukautta. Tuli aika hyvä, vaikkei mulla mitään kaavoja ollut.

Loput kankaan jämät vois ommella retuutusleluiksi. Sillä edellytyksellä, että kykenen vielä tänään istumaan. Selkää särkee aivan tolkuttomasti. Varmaan kammottavin työasento, mitä voi kuvitella.