Viikonloppuna oli kylmä ja kyllä mua kurssin tupakkatauoilla paleli, mutta tuskin mä siellä itteäni palellutin.

Joku hiivatin korkean kuumeen nostanut pöpö meitä kiusasi alkuviikosta ja olo oli täysin vetämätön. Onneksi 2/3 koirista oli sitä mieltä, että nukutaan ja köllötetään. Pöksy hyppi seinille jo maanantaina. Kiusasi kaikkia, kiusasi kissaa, kiusasi kaikkia ja vielä kissaakin päälle. Pieni iloinen haluaa äksöniä, touhua ja nukkuminen viekussa on liian tylsää. No eihän kukaan Pöksyn riehuntaan lähtenyt mukaan. Rauhoittuihan Pöksykin, vaikkei mitään riekkumista, ulkona mellastamista tai muutakaan ollut ohjelmassa.

Illalla naputtelin tietokonetta ja pöksy nukkui vieressä. Huomasin Saken läähättävän ja nylkyttävän peittoa. Kielsin ja se puuha loppui siihen. Hetken päästä se seisoi mun selän takana edelleen läähättäen, selkä köyryssä ja näytti ettei voi liikkua. Olin ihan varma, että nyt se halvaantui. Mikään ei saanut liikettä läähätykseen eikä koiraan. Koitin sitä päällisin puolin pällistellä, jos polvi meni. Ei näy muuta kuin läähättävä paikoilleen jähmettynyt koira. Varaa kaikille jaloilleen, mutta ei liiku. En ottanut kainaloon ja kiikuttanut autoon, kun asianomainen on erittäin kipuherkkä. Herra Neiti kiljaisee tuskasta, jos se sen tassukarvoihin osuu. Jos kipua olis ollut, kyllä se olis kiljunut heti ja kovaa.

Hämmentyneenä ja paniikissa en sitten osannut tehdä muuta kuin hakea jääkaapista juustoa ja kokeilla, liikkuuko jalat vai ei. No ei ne oikein liikkuneet ja annoin puolikkaan hoidokin kipulääkkeen samalla juuston mukana. Juusto sai sitten jalkoihin liikettä ja syykin paikoillaan kyyhöttämiseen selvisi. Sakke pissi alleen. En tiedä miksi, mutta seuraavasta kaikkien petivaatteiden pyykkäyksestä joutuu kyllä lääkäriin. Nesteen määrä kyllä oli sellanen, että se kusi alleen, eikä ruikkinut jotain muuta.

Urosten sielunelämä ei kyllä ole mulla hallussa ollenkaan...