Iltapala syötiin eilen kädestä Frolicina, joka on varmaan paskinta ruokaa, mitä marketin hyllystä saa. Toimii kuitenkin siihen tarkoitukseen kuin on ostettukin ja varmaan kevyt lenkkiä terveellisempää kuitenkin. Mä istuin sohvalla ja kerjäläiset kerjäsi lattialla. Parivaljakko tuijotti kiinteesti "mitä meidän nyt pitää tehdä, että saadaan tuota herkkua?"

Oppimiskyvyssä on kyllä melkoiset erot. Sakke oppi paikallaanmakuun kolmessa minuutissa ja ei hievahtanutkaan, vaikka kävelin pitkin kämppään. Todella typerää vaatia heti noin paljon, mutta minkä sitä ahne luonnolleen voi. Kyllähän mä tiedän, että pitäis aloittaa sekuntista ja pidentää aikaa miljoonan toiston jälkeen. Oli kuitenkin pakko kokeilla, pysyykö vai eikö pysy. Ja pysyihän se.

Pöksy tarvitsee edelleen  puolen vuoden kihnuttamisen jälkeen käsimerkin, eikä varmasti pysy sekuntia pitempään paikallaan. Se oppii käskysanan joka kerta uudelleen. Muutaman toiston jälkeen se tajuaa, mitä maahan tarkoittaa. Tunnin päästä asia on jo kadonnut mielestä ja kattelee pää kallellaan ihmeissään, mitä hänen pitäisi tehdä. Mikään varsinainen Einstein se ei ole. Ainut asia, minkä se osaa kunnolla, on istu. Eikä se siinäkään pysy. En oo kyllä moneen kuukauteen sen kanssa mitään tokoa muistuttavaa tehnytkään.

Illalla mennään koskettelutreeneihin. Eli jokainen vuorollaan käy hiplaamassa toisten koiria. Porukassa suurin osa on sellasia, jotka yrittää pussata hengiltä tai vähän ujoja. Sakke on sitten opettelemassa, että siihen kosketaan, ei murista ja teitpä mitä tahansa, siitä ei ole mitään hyötyä. Äkkinäinen luulis, että kaikissa kokeissa luoksepäästävyys olis se helpoin temppu opettaa :D Meille se taitaa olla tällä hetkellä haastavin.