Sellasta paikkaa ei vissiin ole olemassakaan, mihin tuo koira ei pääse. Mökillä se kipitti vuorotellen jokaisen perässä uteliaana, mutta yhtäkkiä katosi johonkin. Hetkeäkään en epäillyt, että karannut ois, mutta yleensä pitkä hiljaisuus ei tiedä hyvää. Varsinkaan, kun ei tullut kutsuttaessa. Lähin kattelemaan, mitä se touhuaa ja kirjaimellisesti ei touhunnut yhtään mitään. Saatanan rakki makasi mun auton konepellillä ja otti aurinkoa! Ei onneksi naarmuttanut konepeltiä. Komensin alas, eikä tuo oikein tajunnut, miksei siinä saa maata.

Parina päivänä käytiin päiväseltään ja lauantaina jäätiin yöksi. Sakke oli jo parin tunnin päästä sitä mieltä, että voitaisiin lähteä kotiin. Kun ei auton konepellille saanut mennä makaamaan, hyppäsi avoimesta ovesta laatikkoon.

Reipas poika on muuten ollut ja hellyyden kipeä. Mutsin sylissä istuu vellottavana jos ei makaa selällään matolla, että maha nahkaa rapsutetaan.