Tänään käytiin Essin ja labradori Alman kanssa Sallaajärven aarniometsässä kiertämässä luontopolku. Maisemat oli kyllä aika mahtavat. Kauheana rikollisena päästin Saken irti vaikkei luonnonpuistoissa koiraa saisi irti pitääkään. Eipä tuosta mitään haittaa kellekään ollut, kun se ei juokse pitkin mättäitä eikä siellä muita ollut.

Lenkki itsessään ei ollut kovin pitkä, varmaan vajaa 2 kilometiä. Yllättävän pitkään sen kiertämiseen kuitenkin meni. Maasto on todella mäkistä. Ylöspäin kiipeäminen ei ollut mikään ongelma, mutta alaspäin tullessa oli paikoin todella liukkaita puunjuuria.

Sääsket meinasi vähän kiusata. Ja siellä oli maailman suurimpia ällötyksiä, punkkeja. Annoin noille frontlinet toukokuussa eli käytännössä noissa ei mitään suojaa taida olla. Täällä ei punkkeja ole, eikä mökilläkään taida olla joten ei tullut myrkytettyä uudelleen. Almasta löytyi ensimmäinen kyytiläinen jo autossa. Lakusta en löytänyt yhtään, Saken selässä kipitti yksi. Montako lie vielä karvojen seassa, yök!