Eilispäivä meni koirien kanssa varsinaisella turneella. Ensin käytiin mummun luona hemmoteltavana ja sitten siirryttiin ystäväni luo. Ensin meinasin, etten ota koiria ystävälle mukaan reilusti alle kouluikäisten lasten takia. Ne olivatkin isänsä mukana mummolassa, joten koirat olivat tervetulleita.

Hyvin menee mukana kaksi koiraa siinä, missä yksikin. Yleensä kaikki on aina pyytänyt ottamaan koiran mukaan, kun se on niin pieni ja iloinen. Hyvin menee vieraissa Sakenkin kanssa, kun antaa sen haistella ja tutustua.

Kissat eivät ole kauhean onnellisia uudesta veljestä. Toinen härnää tahallaan, kun Sakke ei pysy perässä. Toinen pitää yllä etäisyyttä, kun sillä oli viikonloppuna siihen mahdollisuus. Montakohan minuuttia menee, että käy tekemässä selväksi, kuka tässä talossa pitää komentoa :D

Siskonkin piski oli maisemissa viikonloppuna. Koko sakki mahtui ihan hyvin muutaman tunnin vierailun ajaksi samaan kämppään. Ei minkäänlaista rähinää puolin tai toisin. Ihme kyllä, ettei se elukka rähissyt mullekaan. Toisille koirille ei ole yhtään vihainen.

Ilmeisesti jonkin sortin luottamus tuolla koiralla on. Kylillä useempikin koira räyhäsi remmi pitkällä omistajan pällistellessä vieressä. Me käveltiin reippaasti ohi kuin fiksut koirat. Ei välitetty pölvästeistä ollenkaan. Joskus se on vastannut rähinään yhdellä rähähdyksellä. Toivottavasti se viimeinenkin on jäänyt pois ja kyseessä on pysyvä olotila.

Paluumatkalla lauloin antaumuksella autossa. Puolessa välissä matkaa Sakke alkoi vinkua takapenkillä. Kyseessä ei ollut protesti kamalaa lauluääntä ja pahasti nuotin vierestä menevää esitystä kohtaan, vaan armoton hätä ulos. Nyt on Saken maha sekaisin. Toivottavasti pääsee pöpöstä puolen päivän paskomisella kuten Pöksy aikaisemmin.