Muutaman minuutin lääkärireissu ja pienen pöljän elämä on täysin päälaellaan. Varmasti on kinttukin kipeä perin piikin jälkeen. Kaikki muuttui epäilyttäväksi ja mikään ei passannut. Kissalle piti rähistä, moottoriveneen äänelle piti rähistä, jossain kaukana olevalle metsurille piti rähistä ja erityisesti naapuria piti uhkailla.

Yöllä keskusteltiin käytöstavoista ja äänen käytöstä. Kävin tupakalla ja menin pimeeseen makuuhuoneeseen. Jostain kuuluu murinaa. Mustan koiran paikallistaminen pimeestä makkarista on pelkän äänen perusteella vähän haasteellista. Könysin sänkyyn ja sanoin koiralle puolihuolimattomasti "oo hiljaa tai mee koppiis nukkumaan". Volyymi vaan nousee ja minä kiskon peittoa korviin. Kun ei jaksais rueta riitelemään enää keskellä yötä. Toinen epämääräinen yritys "turpa kiinni".

Vissiin se meni perille, kun hirveellä loikalla pomppasi sänkyyn ja vilahti peiton alle piiloon. Mitähän se taas oli näkevinään... Näyttäis menevän välillä vähän yli, varsinkin pimeessä ei muka edes äänestä tunne.