Käytiin ystäväni kulmilla sienessä. Vaikkei saalis mikään huippu ollut, löytyi sentään melkein korillinen suppilovahveroita toistakymmentä isoa kanttarellia. Maalla oli taas mukavaa. Eikäpä mun pakastimeen olis juuri enempää tunkematta mahtunutkaan.

Eihän nämä sankarit mitään sienestyksestä ymmärrä, kunhan päästelivät ylimääräisiä höyryjä ja pörhelsivät mukana. Noitten kanssa on kiva rypeä metsässä, kun ne ei lähde mihinkään. Ei ne nyt sentään pohkeessä kiinni nysvää, mutta mukana tulevat huutelematta tai tarkistelematta, missä ne kulkee. Eikäpä pieniä mustia juuri varvikosta ja ryteiköstä erota.

Pöksy särki aamulla hihnansa. No olihan se jo vanha kissavainaan perintöremmi, jonka pistoolilukko meni rikki. Irtihän tuo tietysti pääsi, mutta aamulla ei pihalla ollut liikettä tai muutakaan mielenkiintoista. Kiltisti tuli luokse ensimmäisellä kutsulla ja otin Sakelta sille hihnan. Mä en luota tippaakaan, etteikö Pöksy lähtisi naapureiden tai niiden koirien perään. Ja eihän ne raski sitä ajaa helvettiin, lässyttävät vaan.