Harjoitukset meni niin kuin kuvittelinkin. Ensin piti yrittää uhitella ja sitten taas kerran todeta, ettei siitä ole mitään hyötyä. Valitettavasti näistäkään ei kukaan pientä rähinöijää pelkää, jos ei isompaakaan. Taas ego koki kolauksen ja järki palasi korvien väliin. Sitten olikin hyvä kiertää ihmisen luota toisen luo lihapullan ja juuston toivossa. Väkisin ei koiraan koskettu vaan odotettiin rauhoittumista ja sitten vähän lihapullan voimalla sai rapsutella. Ahneus on hyvä piirre pienessä koirassa :D