Huomenna tulee kolme viikkoa Saken kotiutumisesta ja aika hyvin se on kotiutunut. Ensimmäisellä viikolla piti komentaa koko ajan jostain. Milloin vinkui keittiössä, kaivoi roskista toinen törkyturpa hyvänä kaverina, varasteli ja omi tavaroita tai teki jotain muuta tyhmää. Jostain olen varmaan tälläkin viikolla joutunut murahtamaan, mutten kyllä muista, että näin olisi tapahtunut. Aika mutkaton ja helppo kaveri oikeestaan. Pöksynkin kuri on kyllä tiukentunut samalla.

Keittiössä ei kerjää kuin kissat. Kun koluan jääkaapilla, kumpikaan koirista ei viitsi edes tulla kattomaan. Pöksy ei muutenkaan ole keittiössä kerjännyt, mutta kyllähän se sinne varmuuden vuoksi paukaisi kun toinenkin. Täällä ei kukaan vingu mitään, ei raavi tassulla, eikä tunge päätä väkisin syliin; paitsi kissat.

Tavaroiden omiminen loppui hyvin lyhyeen, kun kaivoin ne säännönmukaisesti mökistä pois. Jos ei antanut, kippasin koko mökin koirineen päivineen. Yritti pariin kertaan omia mun tyynyn sohvalla tai rojottaa niin etten sekaan mahdu. Nykyään siirtyy, kun sanon vaan siirry.

Naapureille ei tarvii enää urista ovella, vaikka ne portaissa kävelis niin että ikkunat helisee. Päätä vähän nostaa ja kääntää kylkeä. Onneksi ei Pöksy ottanut mallia ja aloittanut samaa. Opetti kylläkin Pöksyn haukkumaan ulkona melskatetta. Onhan nuo molemmat onneksi olleet sisällä hiljaa.

Syli- tai seurakoiraa siitä ei ikinä tule. Näyttää elämäänsä tyytyväiseltä, kun puuhataan aktiivisesti jotain tolkullista, olipa se sitten temppujen muistelua ja opettelua tai ulkona mellastamista. Muuten saa olla ja nukkua tai puuhastella leijonansa kanssa. Ei tarvii pullistella, kun purkaa energiansa hyödyllisemmin.

Yhtenä yönä pääsi vahingossa sänkyyn ja pyrkii sinne kyllä edelleen aktiivisesti. Ilman lupaa ei sänkyyn hyppää. Päivällä otin pikku päiväunet ja annoin sen tulla. Ei pitäis olla noin hellämielinen, mutta tulkoot päivällä. Yöllä saa pysyä edelleen olohuoneessa. Eihän tuo näyttänyt olevan moksiskaan, vaikka päivällä sitä unissani vähän tönin. Siirtyi vaan vähän kauemmaksi.

Huonomminkin varmaan vois mennä. Kynnet pitäis leikata, mutta yksin en oo viittinyt yrittää. Sen verran sillä on voimaa, että se mahdollisesti pääsee mun käsistä karkaamaan ja sitä mahdollisuutta sille ei anneta. Valitettavasti mulla ei oo kuin 2 kättä. Ens viikolla saan kaverin ja vaikka sen miehenkin pitämään kiinni ja karkuun ei pääse.

Ens viikolle näyttäis olevan taas porukkaa menossa harjoittelemaan luoksepäästävyyttä. Osittain samaa porukkaa, mutta on siellä vielä tuoretta verta. Selvästi huomasi viimeksi, että edellisellä kerralla olleet ei enää olleet kamalia ja ekan namin jälkeen sai vähän rapsutella.