Käytiin taas ystäväni luona manikyyrissä. Samaa tappelua ens alkuun kun aina ennenkin. Pönttö päähän koira kainaloon ja tassusta kiinni. Siitä se tappelu alkaa. Rähisee ja sätkii minuutin verran ja sitten luovuttaa. Kommentit oli taas, että lähtee pienestä koirasta paha ääni. No kyllä maailmaan ääntä mahtuu, eikä se meitä pelota. Tosin mulla meni käämit siihen riekkumiseen ja nappasin paljain käsin kuonosta kiinni. Rauhoittui välittömästi, kun oli kainalossa tukevasti ja vielä päästäkin pidin kiinni.

Ensimmäisen kynnen jälkeen aina menee hienosti kunnes päästään kannuskynteen. Siitä on selvästi napattu liian pitkästi. Sen kanssa riehutaan pitempään kuin muiden yhteensä. Mä olen edelleen huono ihminen ja en leikkaa itse koirieni kynsiä. Sitä riskiä en ota, ettei mulla kädet riitä pitelyyn ja leikkaamiseen ja koira pääsee karkuun. Samalla vaivalla meni Pöksynkin kynnet.

Pöksy on ottanut mallia ja ruennut murisemaan leikatessa. Harmi vaan, että se murina on lähinnä huvittavaa. Sitä ei missään nimessä voi ottaa vakavasti. Ei se raukka älyä edes kunnolla sätkiä, pörisee vaan tavan vuoksi.

Manikyyrin jälkeen lähdettiin katsomaan agikisoja. Oltiin varmasti melkoinen seurakunta, kun taaperrettiin pari kilsaa 2 ison ja 2 koiran kanssa lastenvaunuja lykkien. Ikinä ei enää lähdetä kaikkien kanssa. Normaalisti hyvin kulkeva koira hillui narussa ja yritti vissiin kaataa vaunut. Koira, joka ei ole koskaan rähissyt vastaantulijoille, urahteli ja vingahteli kentän laidalla. Pöksy riekkui narussa. Ainut kunnolla käyttäytyvä oli Sakke. Se käveli oikein reippaasti molempiin suuntiin. Ainahan se kävelee mun perässä, mutta tällä kertaa naru ei tiukentunut yhtään kertaa, eikä tarvinnut vetää perässä. Palatessa urahti jollekin koiran kanssa juoksijalle, mutta vain kerran ja lyhyesti.

Kovin pitkään ei kentän laidalla viihdytty. Jostain syystä kaverin koirat päätti kommentoida maaliin tulleille suorituksia, joten lähdettiin pois. Mikä lie niitä tänään riivannut. Mukana ollut tenavakin ilmeisesti alkoi väsyä ja kerätä kiukkua. Loppumatkan se sitten vetikin sikeitä.

Taas ihmettelin sitä hirveetä mekkalaa. Onko ne koirat niin täpinöissään radalla, että koko matka pitää louskuttaa keuhkojen pohjasta. Luulis, että on helpompi juosta ja hyppiä, kun ei tuhlaa turhaa energiaa mekastamiseen. Samoin siellä kentän vierellä lämmittelevät räkytti kaiken aikaa. Ei tämmöset fifit vaan viitti haukkua.