Opittu urina on kyllä tiukassa. Vaikuttaa sellaselta automaattiselta reaktiolta, jota ei edes tarkoita.

Sakke kyöhäsi sohvan vieressä, muttei mahtunut sekaan. Siirryin vähän ja tein sille tilaa, mutta ei pieni koira mahtunut makuulleen. Se sitten päätti istua mun syliin. Koko ajan häntä vipattaa ja on tosi onnellinen, kun saa tulla sohvalle ja vähän rapsutellaan. Silti pitää syliin istuessa rueta urisemaan, vaikka häntä vipattaa. Urisemisesta tuli taas lähtö paluu maanpinnalle ihan kirjaimellisestikin.

Otettiin päiväunet ja tehtiin sohvalla yleisöennätys. Kyllä tähän mun lisäksi näyttää mahtuvan pari koiraa ja kissa :D Vähän oli ahdasta, kun Saken kanssa nukuttiin päät vierekkäin tyynyllä, Pöksy jaloissa ja kissa jossain peiton alla.