Käytiin tutun kanssa treenaamassa ja ehkä hän onnistui vähän valamaan muhun taas uskoa. Ehkä jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut, edes pikkuriikkisen verran. Selvästikin mä olen opettanut viereen vähän turhan taakse. Ja liian takana kääntyy helposti mun taakse vinoon.

Seuraaminen ei onnistunut tippaamaan, ehkä kerran jotain sinnepäin. Mutta lähtee mukaan kuitenkin, vaikka sitten loikkaa. Oikeeseen aikaan palkkaaminenkin on hiukan haastavaa, kun pää on pohkeen kohdalla.

Pöksykin treenasi, ainakin 10 minuuttia. Pöksyllä on intoa, muttei älyä vähääkään. Sen kans on oikeestaan kivempaa, kun ei odota mitään kehitystä.

Ja sit päivän kohokohta. Käytiin kattomassa 8 viikkoista sheltin poikasta. Vähänkö oli suloinen ja ihana. Pöksyn kanssa riehuivat sisällä antaumuksella. Välillä piti kaivaa mustia karvoja vauvan suusta. Turkissa roikkuminen on niin kivaa. Häntä oli kans jännä juttu ja siinäkin oli hauskaa roikkua. Pöksy ei aina ollut ihan samaa mieltä, mutta sieti sellaiset piruudet. Eikä vauva ollut yhtään arka, vaikka varmasti puolet sen rotuisista on arkoja. Ihana pikkuinen <3