Jos pitää valita koiran pesun ja tupareitten väliltä, minä mielummin siedän koiralta haisevia koiria sängyssäni. Taivaalle katsoessa ei harmita yhtään, vaikka pesu jäikin jollekin muulle päivälle.

Maha on vieläkin kipee kaikesta nauramisesta ja herkkujen syönnistä. Seassa viiletti myös 4 karjakoiraa, joita nuorin oli ihan vauva. Syystä tai toisesta olen aina pelännyt karjiksia, mutta ei nämä suuhun tuppautuvat hellyydenkipeät rakin näköiset otukset oikein enää kovin hurjilta vaikuttaneet. Terapia oli siis lyhyt, mutta sitäkin tehokkaampi.

Keuhkot yrittää vieläkin yläkautta ulos, mutta eiköhän se tästä.