Erehdyin sanomaan, että meillä on toinenkin samanrotuinen, mutta uros. Siitä alkoi parin päivän sähköpostiterrori, kun en innostunut puolitutun tyttären koiran pennutukseen. Sähköpostissa suunnilleen ilmoitettiin, ettei mulla varmaan ole mitään sitä vastaan, että koira rupee pentueen isäksi.

No kyllä mulla on. Niin pitkään kun mussa henkipihisee, tuo uros ei jatka sukuaan. Vastasin ystävällisesti kieltäytyen ja neuvoin ottamaan yhteyttä koiran kasvattajaan uroksen valinnan suhteen. Perustelin mielestäni asian kohtuullisen hyvin, mutta se meni kyllä täysin hukkaan. Kerroin terveystutkimuksista ja sukusiitoksesta jne. Mielestäni väänsin rautalangasta, miksi idea on helkkarin huono. Vastauksena tuli haukkumiskirje, jossa mä oon ilkee ja inhottava ihminen, joka haluaa estää ettei sen koira saa rotupentuja.

Paloi siinä vaiheessa jo multakin käpy ja ilmoitin koiran olevan käytettävissä: normaali hyppymaksu+1200e/pentu. Siitä hinnasta jo oikeesti periaateeni möisin.

Kuvittelin keskustelun loppuneen siihen, mutta turha toivo. Tänään vielä tuli uusi tarjous: saat pennun, jos tulee enemmän kuin yksi. Taas tuhlasin aikaa yli puolituntia kertomalla, etten todellakaan halua pentua edes huippuyhdistelmästä ja edelleenkin päätökseni pitää. Enkä vastaa enää tähän aiheeseen sähköposteihin, ota yhteyttä jalostustoimikuntaan.

Tällä hetkellä tekis mieli syytä joitama kolinapurkki ja suoraan kohti silmien väliä.