Emäntä harjoitteli parkkipaikalla kaatumista, eikä oppinut. Ennestään mäsä polvi on niin arka, ettei lähdetä koskettelutreeneihin. Muita vahinkoja ei onneksi tullut. Vähän juostiin metässä, mutta tolkuton ilma karkoitti emännän aika äkkiä sisälle.

Räyhätäkin piti. Sain ystävältäni postissa ihanat käsinkudotut sormikkaat lahjaksi. Pakettia repiessä toinen tipahti lattialle ja vilahti pienen pöljän pojan suussa mökkiin asti. Sormikas löysi oikealle omistajalleen taas mökin kaatamisen jälkeen ja kostoksi otin leijonankin karanteeniin. Tuskin tuo edes älyää, miksi leijona lähti pöydälle, mutta kyllähän se vähän kiukkua helpotti. Kosto on suloinen ja sitä paitsi mä voin noin tehdä omassa kotonani, jos mä haluan. Lähtökohtaisesti kaikki tässä talossa olevat tavarat on ensisijaisesti minun ja minä päätän niiden käytöstä. Jos minä haluan leijonan, minä otan leijonan. Mököttäpä nyt mökissäs ilman leijonaa.

Nuoremman kissan kanssa on valtataistelu menossa. Pöksyn kanssa ei tarvii, kun Pöksy ei yritäkään mitään. Vanhempi kissa ei siedä yhtään niskoittelevia koiria ja senkään kanssa ei tarvii. Vanhempi Frouva jopa käy välillä puskettamassa Sakkea, eikä ne oikeastaan muuten toisistaan välitä. Saken huomionosoituksille joko tuhahtaa tai antaa tassua. Omatoimisesti tuppautuessaan antaa haistella ja jopa nuolla vähän korvia.

Nuorempi kissa antaa tassua, mutta käy myös härnäämässä. Järjestää omaa kivaa Saken mökkiin ja Sakke ei uskalla mennä sisälle. Tahallaan myös käy hakemassa koiraa peräänsä, kun tietää siitä seuraavan urahtelua ja emännän karjahtelua. Sakkea niin kiinnostais, mutta myös vituttaa tuommonen kyykyttäminen. Aikansa ottaa sopeutuminen puolin ja toisin. Kaikki on hengissä ja vahingoittumattomia, vaikka ovat täysin vapaasti työpäivien ajan.