Kävästiin taas kylillä ja nyt meno alkoi jo muistuttaa reipasta kävelyä, ainakin ajoittain. Alku meni jo suorastaan vauhdikkaasti, loppu taas sellaista vetelehtimistä, kun ei ois yhtään huvittanut kävellä enempää.

Koirillakin näyttää olevan outoja maneereita. Pöksy juoksee aina ympyrää olohuoneessa, kun jotain jännää tapahtuu esim. tulen töistä kotiin, olen nostamassa sitä sohvalle, ollaan lähdössä ulos... Se ei vaan hoksaa, että toivottu lopputulos saavutetaan nopeammin, kun pysähtyy vähäksi aikaa miettimään, mitä kannattaisi tehdä.

Sakella on leijonan kanssa murjotus. Aina kun sille pitää ärähtää jostain, se hakee leijonan suuhunsa ja menee leijonan kanssa mököttämään mökkiinsä. Ilmeisesti leijona on uskollinen ystävä ja lohduttaa pöljää poikaa. Hyvällä tuulella ja innoissaan se kantelee ja nakkelee sitä pitkin lattiaa.

En oo muistanut kokeilla, löytyykö tosta minkäänlaista saalisviettiä. Veikkaisin, että löytyy. Sisällä ei viitti, kun epäilen ääntä lähtevän sen verran, ettei viitti sisällä riehuttaa. Rukkasetkin on hukassa. Paljain käsin en viitti kokeilla, kun en tiedä, osaako se leikkiä yhtään siivosti vai meneekö se heti överiksi ja lelusta taisteluksi.

Oli tarkoitus käydä ulkona mietiskelemässä tokon alkeita, mutta en sitten saanut aikaiseksi. Meni töissä niin myöhään, että käytiin vaan kävelemässä ja sitten jumitin telkkarin eteen. Seuraamista ois voitu muistella. Sitä ei sisällä oikein mahdu ja Pöksy höseltää kerjäämässä vieressä. Pihalla en ole viittinyt makuuttaa yhtään. Lopputulos ei varmasti ole innokas ja tottelevainen, jos lumihangessa aloittaa. Sen verran vaikuttaa kylmän aralta, ettei se ehkä ole paras vaihtoehto. Onhan tässä aikaa odotella kevättä.