Mellastettiin aamulla molempien kanssa ylimääräiset höyryt viereisessä metsässä. Iltapäivällä otin vain Pöksyn mukaan ajatuksena vähän muistella tokon alkeita. Annoin sen hillua omia aikojaan sen aikaa, että poltin tupakin. Taskun rapinan säestämänä tulikin pyytämättä kattomaan, mitä kivaa nyt tehdään.

Ei me muuta tehtykään kuin muisteltiin sivulle tuloa ja eteen loppuasentoa. Sivulle tulossa kiertyy ihan liikaa sivulle. No pääasia, että yrittää. Oli joukossa jokunen kelvollinenkin suoritus. Eteen tulossa suurin ongelma on aina ollut jääminen liian kauas. Tänään ei ollut kaus jäämisestä tietoakaan. Pikemminkin pyrki kenkien päälle. Motivaatio tarpeeksi lähelle tulemiseen löytyi, kun muistin, mitä se tahtoo eniten maailmassa. No tietysti nuolla mun naamaa! Naama oli aika limainen, kun muutaman onnistuneen suorituksen jälkein annoin sen lupsuttaa.