Perjantaina lähdettiin hetken mielijohteesta mökkeilemään, kun oli niin hyvä ilma. Ilmat oli loistavat! Aurinko paistoi ja itikat ei kiusanneet.

Haastetta reissuun tuli ajokoiran alkava juoksu ja sukulaisten 2 koiraa. Narttu osaa kyllä pitää puolensa, siitä ei tarvinnut huolta kantaa. Se antoi lähdöt liian tungetteleville sulhasehdokkaille.

Yllättävän hyvin mahduttiin samalle pihalle, vaikkei nämä vierailijat voineetkaan kirmailla yhtä aikaa. Kokoeroa oli niin paljon, että sukulaisten koirat olisivat leikkineet omillani, eikä niiden kanssa. Ja kaksi urosta juoksuaan aloittelevan nartun läheisyydessä olisi ollut pomminvarma yhdistelmä. Vuorotellen irti. Pikkukoirat joutuivat olemaan aitassa isompien mellastaessa. Isommat saivat olla pihalla kiinni pienten kirmaillessa.

Sunnuntaina kotiuduttiin sen verran aikaisin, että ehdittiin agiin. Agi meni ihan jees, vaikka mulla ei ollutkaan mikään terävin päivä. Väsytti ja oli vähän pönttö olo kuumassa autossa istumisen jälkeen.

Kepit on se suurin ongelma ja minä olen ihan omatoimisesti ne pilannut. Joskus Sakke osasi ja teki innokkaasti, mutta eipä kiinnosta nyt oikein. Eipä tuo ole ihmekään, jos ite käyttäytyy masentavasti, että teeppä nyt. Ei muakaan kiinnostais jos joku hermoiltaan ylikiree veltto lahna köpöttäis vieressä. No nyt tehdään kahta keppiä oikein iloisesti. Joskus myöhemmin neljää. Opimpahan tappamaan viimeisenkin innon...

Mutta Sakke hyppäsi! Koko sarjaesteen pomppi menemään ihan innoissaan. Vauhtiakin tuli kun itse juoksin sen, mitä näillä kintuilla lyllertää. Eikä se hyppääminen enää ole ollenkaan vastenmielistä, kun alkupäähän palatessa koira karkaa hyppäämään suunnilleen asteella "kato, nyt mä taas hyppään!"

Tiistaina on viimeinen kerta :( Jatkosta ei ole mitään tietoa, mutta toivottavasti jotain järjestyy.