Tänään oltiin taas agilityssä. Varsinaisen ohjaajan estettyä, paikalla oli toinen ohjaaja. Otettiin hyppyjä, yhtä aitaa ja okseria sekä rengasta. Viimeisenä ohjelmanumerona ensimmäistä kertaa A. Ja olihan meillä kepitkin

Aita ja okseri meni suorastaan mallikkaasti edellisen kerran suorituksiin verrattuna. Sakke hyppäsi, eikä edes suunnitellut kiertävänsä. Reipas poika.

Renkaasta ei tullut yhtikäs mitään. Ei houkuttelemalla, eikä millään. Loppujen lopuksi nostin sen renkaasta läpi. Edellisellä kerralla kyllä tajusi, mitä pitäis tehdä ja hyppäskin läpi.

Kepit alkoi vihdoin sujua, kun ite muutin käytöstäni. Kuulemma mä painostan vartalolla niin paljon ettei ole mikään ihme, ettei koira tee. Se selvästi osaa pujotella, kun pitää ittensä kurissa.

A meni yhtä reippaasti kuin kaikki muutkin kiipeilyesteet. Täyttä höökyä yli.

Sakke pitää viedä hierojalle. Agilityohjaaja sanoi heti, että ton koiran liikkeissä on jotain outoa. Lisäksi se aristaa sitä kohtaa, jota ihmisillä sanotaan ristiseläksi. Jyväskylässä olis maan paras koirahieroja, mutta me lähdetään lomalle jo torstaina. Täällä olis myös kaveri, joka hieroo koiria. Se onneksi nyt rupes ettimään meille kunnollisen koulutuksen saanutta hierojaa pohjoissuomesta. Jospa mä ens viikolle saisin tolle ajan ja löytyis sellanen, joka ei purevaa koiraa pelkää.