Perustottelevaisuuskurssin ensimmäinen kerta oli tänään. Vähän pelkäsin, että tuo kuritta kasvanut adhd-koira järjestää jonkun hulinan, eikä tee muuta kuin riehuu narussa. No kyllähän se aluksi kävikin hirveillä kierroksilla ja roikkui hihnassa. Äkkiä se onneksi rauhoittui, kun huomasi, ettei muut koirat ole änen leikkikavereitaan.

Ensimmäisellä kerralla ei muuta tehty kuin kontaktiharjoituksia. Se me osataan. Se on ainut asia, jota Pöksyn kanssa on koskaan varsinaisesti treenattu. Positiivinen yllätys oli, että se oikeasti pystyy keskittymään, vaikka paikalla oli muitakin koiria. Tästä on hyvä jatkaa. Se on myös motivoitunut, eikä sitä tarvii houkutella. Kovin välkky se ei kyllä ole, mikä voi muodostua vielä jossain vaiheessa ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi.