No ihan hyvin ne treenit sitten menikin, vaikka vesisateessa kökittiin. Kaksi kertaa vaan enää jäljellä, sitten se on ohi. Ohjelmassa oli pöytä, siitä kepeille ja kepeiltä pussiin. Kaikki suorassa linjassa. Toisessa pisteessä oli rengas ja pituus.

Pöytähän oli älyttömän kiva. Pöytää on tehty kerran ennenkin ja silloin se oli vähän säntäilyä, eihän siinä mattanut pysyä ja muutenkin jotain sähläystä. No nyt hypättiin reippaana poikana istumaan ja siellä pysyi, kunnes tuli lupa lähtee. Kyllähän se vähän siellä liikkui ja kääntyili mun suuntaan, muttei ollut aikomustakaan karata pois kesken kaiken.

Kepit meni ekalla kerralla ihan jees molemmilta puolin ja muutaman kerran peräkkäin. Ja pussiinkin juoksi vanhasta tottumuksesta. Sitten ne ongelmat alkoikin. Me oltiin pöytä-kepit-pussi -pätkällä ensimmäisenä ja meni hyvin.

Sitten huilattiin ja toinen koirakko teki oman vuoronsa. Sitten ei kiinnostanut yhtään. Karkaili haistelemaan, haahuilemaan ja korvatkin vissiin jäi jonnekin. Mun mielestä se haistelu oli toisen koiran jälkien haistelua, mutta saattaahan se tietysti olla sijaistoimintoakin, kun ei vaan enää jaksa kiinnostaa.

Sitten sähläyksen jälkeen mentiin renkaalle ja reippaalla hypyllä läpi. Kylläpä me yllätettiin ohjaajakin. Se sanoi, ettei olis uskonut että toi koira hyppää renkaasta mielellään ja vielä tosta korkeudesta. No kyllä sitä kesällä tahkottiinkin mökillä. Meni makkara poikineen. Siinäkin tuli väsähtäminen. Muutaman kerran meni todella hienosti, mutta sitten hyppi vierestä matalammalta.

Pituus meni taas kuten se yleensä on mennyt. Laiska kipittää yli ja polkee päälle. Sitten meni reippasti yli, kun osat kaadettiin ja niistä ei enää saakkaan pompattua.

Jaksaminen ei ollut tänään oikein kummosta. Mä en oikein tiedä, pitikö parin onnistuneen suorituksen jälkeen rueta haistelemaan toisten jälkiä vai eikö sitä enää kiinnostanut tai eikö enää jaksanut vaan hypätä. Ohjaaja sanoi, että se koko ajan kyttää "tassu lipassa", että mitä tehdään. No kyllähän se tekee sitä. Ja odotellessa se tekee pikkujuttuja innokkaasti, lähinnä sivulletulemista ja istumista.

Jotenkin se ei osaa relata odotellessa, vaikka en noteerais koko koiraa. Se tuijottaa silmiin ja odottaa ja odottaa. Hyvä ominaisuus, mutta tässä tapauksessa ei kunto riitä tunnin ajan. Kauheesti mä en voi toisten juttuja kattoessa kyylätä, mitä se puuhaa, kun silmiin vilkaisu vaan lisää innokkuutta.

Mahdollisesti jatkoryhmä vois järjestyä. Millon ja kenen vetämänä, se on täys arvoitus vielä. Asia on kuitenkin mietinnässä ja vireillä. Jos ei järjesty, ohjaaja puhuu meidän puolesta, että päästäis toiseen seuraan. Tosi asia on kuitenkin, että paikkoja on vähän tulijoihin nähden, mutta jossain vaiheessa jotain voisi järjestyä kuitenkin. Toivottavasti samassa seurassa jatkokurssi ja vasta sen jälkeen ihmettelyä, mihin sitten.

Seuraavaksi voitas opetella leikkimään. Leijona on edelleen tallessa, joskohan sillä voitais yhdessä leikkiä. Omaan käyttöön en sitä kyllä anna.

Väsynyt poika nukkuu. Oli se reipas ja aika suloinenkin, kun innostui tekemisestä.