Päivämäärät näyttää olevan vaikeita aikuiselle ihmiselle. Viime viikolla olin menossa koirakouluun kuukautta etuajassa ja ens sunnuntaina näköjään olen kahdessa paikassa yhtäaikaa.

Eli Saken debyytti toko-kentillä siirtyy pari viikkoa. En sitten innoissani muistanut, ettei me olla sunnuntaina edes kotona. Mennään käymään mutsin luona ja haetaan kissat kotiin. Ehkä ois kentälle keritty, jos harjoitukset olis illalla. Aamupäiväksi ei ehditä millään. Matkaa on niin monta sataa kilometria.

Mitähän kissat tykkää uudesta veljestä... Vanhempi tekee varmasti selväksi, mikä on pienen koiran paikka. Se ei kuuntele yhtään vinkumista, kiljumista tai haukkumista. Söpö ulkokuori saattaa hämätä, oikeasti se on hirvee natsi. Toinen on niin yksinkertainen, ettei ehkä edes älyä. Kyllä sekin osaa sähistä ja lätkiä tassulla tarpeen vaatiessa.

Sakke pelkää kissoja. Tai ainakin pelkäs kaverini kissaa, joka ei edes rähissyt, leikkinyt pulloharjaa tai uhkaillut muutenkaan. Kaula pitkällä kuikuili kissaa, mutta kovin lähelle ei uskaltanut mennä tutustumaan. Ihan hyvä vaan, että löytyy pientä pelkoa. Eipähän ensimmäisenä tarvii rueta kissanjahtaamisestakin karjumaan.